Aloitin lauantaiaamuna 8.20 samoilun rihlakko ladattuna 4mm lyijy 12/70 haulilla ja 22 hornetilla, tuttuun tyylii tallustelin hitaasti ja karkkoja kyttäillen sillä alueella jolla pari viikko aiemmin näin kolme metsoa.
Tällä kertaa eteen tuli pyy ja ammuin laukauksen mutta huti meni (ali näytti menevän 30m matkalla), pyy lensi pois eikä sitä näkynyt enää. Kiersin lenkkiä mutta siitä ei näkynyt jälkeäkään eikä ampumapaikassa näkynyt höyhentä eikä verta joten jatkoin matkaa tyhjin käsin.
Lähdin lounaalle mökille joka on 30 kilometrin päässä, takaisin palatessani menin sitten seuraavan havainnon perässä, edestä lähti metsäjänis, ammuin vahingossa ensin hornetilla haulikkosihdillä eli ohi ja sitten yritin perään haulilla mutta taas ennako oli olematon ja tanner pöllähti jänön takana, seurasin jäniksen menoa katseellani eikä se hidastanut eikä osoittanut mitään loukkaantumisen merkkej, jatkoi viilettäen laaksoon enkä lähtenyt enää perään, Näin sitten kunnon hakomäntyjä ja sieltä lähtikin iso metso karkuun, mutta matkaa oli 100 metriä eikä ollut mitään saumaa laukaukseen.
 |
| Hakomännyt olivat tämän aukion toisella puolella, vaaran laella |
Lähdin menemään kohti hakomäntyjä ja iltakin alkoi jo hämärtää, yhtäkkiä kuului omituista ääntä jota pidin ensin villisian äänenä. Sitten alkoi kunnon karjunta ja tajusin karhun olevan itseni ja auton välissä jossain tiheikössä lähellä, säihkähtäneenä poistin piipusta 4mm latauksen ja laitoin täyteisen tilalle.Lähdin heti taaksepäin ja samalla kaivoin pillin esille, karjunta kuului laaksosta altani ja rupesin pillillä ilmoittamaan kulustani, lähdin koukkaamaan hieman kohti autoa samalla puhaltaen pilliin, kuljin metsäkoneen jälkeä ja kun tajusin meneväni karhun tuoreen näköisen jälkien perässä menin pois uralta, en kuullu enää karhusta mitään ja jatkoin ripeästi autolle jonne päästyäni olinkin melkoisen helpottunut.
Seuraavana päivän olinkin pumppuhaulikon kanssa metsässä niin että kolme viimeistä patruuna oli täyteisiä ja pukkipaukkuja 7.4mm kuulilla. Magmun 4mm lyijylatauksia oli 4 lintuja varten, nyt taas metsokarkkoja aivan liian kaukana, koiran hankita on kyllä tässä samoilumetsästyksessä melko tarpeen. En jaksanut enää toista päivää tehdä kahta kierrosta ja lähdin kotia ensimäiseltä kanalinnustukselta taas tyhjin käsin, mutta karhukokemus oli hieno joskin pelottava, vaikka olinkin todellisuudessa turvassa rihlakon ansiosta niin silti se karjunta sai ihmisapinan haluamaan puuhun....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti