Jouhisorsa

Kävin asiolla Jämsässä ja yhdistin keikan metsästykseen ostamalla kahdelle päivälle luvat Kuhmoisten alueelle. Alue on melko pieni ja suureksi yllätykseksi paikka jonne olin kartan mukaan menossa leiriytymään olikin lammasaidan sisällä.  Ajoin etelämmäksi ja löysin mukavan metsätienpään jonne perustin yhden yön leirin.

Sitä ennen kävin perjantai-iltana kiertämässä järven joka oli tyhjä, olin hankkinut perjantaille vain  vesilintuluvan koska ehdin vasta pari tuntia ennen hämärää metsälle, en kuitenkaan nähnyt yhtään riistaa, mutta juuri kun olin jo palaamassa autolle kuulin sorsien ääniä, olin jo kadottanu näköyhteyden järvelle mutta riensin sinne tarkistamaan tilannetta, mitään lintuja ei näkynyt enkä jaksanut enää lähteä koluamaan lahtia.

Menin autolle ja lähdin ajamaan kilometrin päässä olevalle leiripaikalle, silloin tien yli lensi teeriparvi, pysähdyin ja merkitsin paikan omariistaan huomista varten.

Uusi telttani, Halti Koli 2

 Leiripaikkalla laitoin teltan pystyyn ja rupesin pimean tullen nukkumaan, yöllä kolmen aikaan heräsin ankkaparven kaakatuukseen joka taisi lentää ylitse.

Retken kalusto,  12/76 magnum pumppu, 12/70 ja .22 hornet rihlakko sekä pienoisrevolveri .22 lopetusta varten

Aamulla en pitänyt kiirettä vaan tein aamiaisen ja purin leirin ja pakkasin autoon, lähdin sitten kohti eilistä järveä tarkoituksena tehdä teerille kaaveista ansaa. 

Samettiteeret näyttämöllä

Puhaltelin teerisuhahduspilliin ja tunnin jaksoin odotella naamioverkon alla kunnes kyllästyin ja pakkasin näyttämön kasaan, lähdin kävellen järvelle mutta siellä ei näkynyt sorsia eikä ankkoja, koukkasin vielä eilisen teerihavainnon vierestä ja painuin pikamarssia syömään lounasta autolle.

Kuhmoisen metsästysretken gamin jälki

Siirryin lounaan jälkeen autolla lähemmäksi kartalla näkemääni pienempää järveä, jätin auton ja otin matkaani rihlakon ja rellun. Kuljin suuren hakkuuaukon halki järvelle, riistaa ei näkynyt mutta suden jäljen näköinen tuli vastaan, ehkä käynyt juomassa lammella. Lähdin takaisin päin ja tulin ojan-vedenjakajan kohdalle, siitä lähtikin sorsa poispäin lentoa yrittämään mutta koska matkaa oli 27 metriä ei se päässy karkuun rihlakon haulisuihkua ja jäi sijoilleen.

Voiko helpompaa ampumarataa ollakkaan,kuvan puolivälistä jouhisorsa lähti karkuun, turhaan.

Päästyäni sorsan luo se vielä liikahteli ja ammuin armonlaukauksen revolverilla päähän, en olisi heti päässyt siihen käsiksi ja siksi en voinut vääntää niskoja nurin tai kalauttaa päähän, otin pitkän oksan ja nostin sillä sorsan luokseni.

Laitoin sorsan pussin ja lähdin eteenpäin uudella latauksella, olinhan saanut ensimmäisen saaliini.! 

Kotimatkalla muistin että pisto jäi tekemättä ja pysähdyin metsätien risteykseen jossa sitten pistin ja suolistin linnun, verta ei nää vuotanut mutta se johtui varmaankin siitä armolaukauksesta joka vei osan päästä pois.

Lintu oli päivän roikkumassa liiterissä kangaspussissa ja tänään kynin sen siten että upotin sen ensin 60 asteiseen veteen minuutiksia ja sitten kertakäyttähanskat kädessä otin enimmät höyhenet ja loput pinsetillä, painoksi jäi 192 grammaa ja laitoin saaliin pakkaseen odottamaan sopivaa juhlaa.

Kanalintuja, jäniksiä ja karhuja

Vesilintujahdit olivat tuloksettomia mutta bongailin muutamia kanalintua savossa ja ostikin nyt kanalinnustuksen alkuun kahden päivän luvat.

Aloitin lauantaiaamuna 8.20 samoilun rihlakko ladattuna 4mm lyijy 12/70 haulilla ja 22 hornetilla, tuttuun tyylii tallustelin hitaasti ja karkkoja kyttäillen sillä alueella jolla pari viikko aiemmin näin kolme metsoa.

Tällä kertaa eteen tuli pyy ja ammuin laukauksen mutta huti meni (ali näytti menevän 30m matkalla), pyy lensi pois eikä sitä näkynyt enää. Kiersin lenkkiä mutta siitä ei näkynyt jälkeäkään eikä ampumapaikassa näkynyt höyhentä eikä verta joten jatkoin matkaa tyhjin käsin.

Lähdin lounaalle mökille joka on 30 kilometrin päässä, takaisin palatessani menin sitten seuraavan havainnon perässä,   edestä lähti metsäjänis, ammuin vahingossa ensin hornetilla haulikkosihdillä eli ohi ja sitten yritin perään haulilla mutta taas ennako oli olematon ja tanner pöllähti jänön takana, seurasin jäniksen menoa katseellani eikä se hidastanut eikä osoittanut mitään loukkaantumisen merkkej, jatkoi viilettäen laaksoon enkä lähtenyt enää perään,  Näin sitten kunnon hakomäntyjä ja sieltä lähtikin iso metso karkuun, mutta matkaa oli 100 metriä eikä ollut mitään saumaa laukaukseen. 

Hakomännyt olivat tämän aukion toisella puolella, vaaran laella

Lähdin menemään kohti hakomäntyjä ja iltakin alkoi jo hämärtää, yhtäkkiä kuului omituista ääntä jota pidin ensin villisian äänenä. Sitten alkoi kunnon karjunta ja tajusin karhun olevan itseni ja auton välissä jossain tiheikössä lähellä, säihkähtäneenä poistin piipusta 4mm latauksen ja laitoin täyteisen tilalle.Lähdin heti taaksepäin ja samalla kaivoin pillin esille, karjunta kuului laaksosta altani ja rupesin pillillä ilmoittamaan kulustani, lähdin koukkaamaan hieman kohti autoa samalla puhaltaen pilliin, kuljin metsäkoneen jälkeä ja kun tajusin meneväni karhun tuoreen näköisen jälkien perässä menin pois uralta,  en kuullu enää karhusta mitään ja jatkoin ripeästi autolle jonne päästyäni olinkin melkoisen helpottunut.

Seuraavana päivän olinkin pumppuhaulikon kanssa metsässä niin että kolme viimeistä patruuna oli täyteisiä ja pukkipaukkuja 7.4mm kuulilla. Magmun 4mm lyijylatauksia oli 4 lintuja varten, nyt taas metsokarkkoja aivan liian kaukana, koiran hankita on kyllä tässä samoilumetsästyksessä melko tarpeen. En jaksanut enää toista päivää tehdä kahta kierrosta ja lähdin kotia ensimäiseltä kanalinnustukselta taas tyhjin käsin, mutta karhukokemus oli hieno joskin pelottava, vaikka olinkin todellisuudessa turvassa rihlakon ansiosta niin silti se karjunta sai ihmisapinan haluamaan puuhun....