Jouhisorsa

Kävin asiolla Jämsässä ja yhdistin keikan metsästykseen ostamalla kahdelle päivälle luvat Kuhmoisten alueelle. Alue on melko pieni ja suureksi yllätykseksi paikka jonne olin kartan mukaan menossa leiriytymään olikin lammasaidan sisällä.  Ajoin etelämmäksi ja löysin mukavan metsätienpään jonne perustin yhden yön leirin.

Sitä ennen kävin perjantai-iltana kiertämässä järven joka oli tyhjä, olin hankkinut perjantaille vain  vesilintuluvan koska ehdin vasta pari tuntia ennen hämärää metsälle, en kuitenkaan nähnyt yhtään riistaa, mutta juuri kun olin jo palaamassa autolle kuulin sorsien ääniä, olin jo kadottanu näköyhteyden järvelle mutta riensin sinne tarkistamaan tilannetta, mitään lintuja ei näkynyt enkä jaksanut enää lähteä koluamaan lahtia.

Menin autolle ja lähdin ajamaan kilometrin päässä olevalle leiripaikalle, silloin tien yli lensi teeriparvi, pysähdyin ja merkitsin paikan omariistaan huomista varten.

Uusi telttani, Halti Koli 2

 Leiripaikkalla laitoin teltan pystyyn ja rupesin pimean tullen nukkumaan, yöllä kolmen aikaan heräsin ankkaparven kaakatuukseen joka taisi lentää ylitse.

Retken kalusto,  12/76 magnum pumppu, 12/70 ja .22 hornet rihlakko sekä pienoisrevolveri .22 lopetusta varten

Aamulla en pitänyt kiirettä vaan tein aamiaisen ja purin leirin ja pakkasin autoon, lähdin sitten kohti eilistä järveä tarkoituksena tehdä teerille kaaveista ansaa. 

Samettiteeret näyttämöllä

Puhaltelin teerisuhahduspilliin ja tunnin jaksoin odotella naamioverkon alla kunnes kyllästyin ja pakkasin näyttämön kasaan, lähdin kävellen järvelle mutta siellä ei näkynyt sorsia eikä ankkoja, koukkasin vielä eilisen teerihavainnon vierestä ja painuin pikamarssia syömään lounasta autolle.

Kuhmoisen metsästysretken gamin jälki

Siirryin lounaan jälkeen autolla lähemmäksi kartalla näkemääni pienempää järveä, jätin auton ja otin matkaani rihlakon ja rellun. Kuljin suuren hakkuuaukon halki järvelle, riistaa ei näkynyt mutta suden jäljen näköinen tuli vastaan, ehkä käynyt juomassa lammella. Lähdin takaisin päin ja tulin ojan-vedenjakajan kohdalle, siitä lähtikin sorsa poispäin lentoa yrittämään mutta koska matkaa oli 27 metriä ei se päässy karkuun rihlakon haulisuihkua ja jäi sijoilleen.

Voiko helpompaa ampumarataa ollakkaan,kuvan puolivälistä jouhisorsa lähti karkuun, turhaan.

Päästyäni sorsan luo se vielä liikahteli ja ammuin armonlaukauksen revolverilla päähän, en olisi heti päässyt siihen käsiksi ja siksi en voinut vääntää niskoja nurin tai kalauttaa päähän, otin pitkän oksan ja nostin sillä sorsan luokseni.

Laitoin sorsan pussin ja lähdin eteenpäin uudella latauksella, olinhan saanut ensimmäisen saaliini.! 

Kotimatkalla muistin että pisto jäi tekemättä ja pysähdyin metsätien risteykseen jossa sitten pistin ja suolistin linnun, verta ei nää vuotanut mutta se johtui varmaankin siitä armolaukauksesta joka vei osan päästä pois.

Lintu oli päivän roikkumassa liiterissä kangaspussissa ja tänään kynin sen siten että upotin sen ensin 60 asteiseen veteen minuutiksia ja sitten kertakäyttähanskat kädessä otin enimmät höyhenet ja loput pinsetillä, painoksi jäi 192 grammaa ja laitoin saaliin pakkaseen odottamaan sopivaa juhlaa.

Kanalintuja, jäniksiä ja karhuja

Vesilintujahdit olivat tuloksettomia mutta bongailin muutamia kanalintua savossa ja ostikin nyt kanalinnustuksen alkuun kahden päivän luvat.

Aloitin lauantaiaamuna 8.20 samoilun rihlakko ladattuna 4mm lyijy 12/70 haulilla ja 22 hornetilla, tuttuun tyylii tallustelin hitaasti ja karkkoja kyttäillen sillä alueella jolla pari viikko aiemmin näin kolme metsoa.

Tällä kertaa eteen tuli pyy ja ammuin laukauksen mutta huti meni (ali näytti menevän 30m matkalla), pyy lensi pois eikä sitä näkynyt enää. Kiersin lenkkiä mutta siitä ei näkynyt jälkeäkään eikä ampumapaikassa näkynyt höyhentä eikä verta joten jatkoin matkaa tyhjin käsin.

Lähdin lounaalle mökille joka on 30 kilometrin päässä, takaisin palatessani menin sitten seuraavan havainnon perässä,   edestä lähti metsäjänis, ammuin vahingossa ensin hornetilla haulikkosihdillä eli ohi ja sitten yritin perään haulilla mutta taas ennako oli olematon ja tanner pöllähti jänön takana, seurasin jäniksen menoa katseellani eikä se hidastanut eikä osoittanut mitään loukkaantumisen merkkej, jatkoi viilettäen laaksoon enkä lähtenyt enää perään,  Näin sitten kunnon hakomäntyjä ja sieltä lähtikin iso metso karkuun, mutta matkaa oli 100 metriä eikä ollut mitään saumaa laukaukseen. 

Hakomännyt olivat tämän aukion toisella puolella, vaaran laella

Lähdin menemään kohti hakomäntyjä ja iltakin alkoi jo hämärtää, yhtäkkiä kuului omituista ääntä jota pidin ensin villisian äänenä. Sitten alkoi kunnon karjunta ja tajusin karhun olevan itseni ja auton välissä jossain tiheikössä lähellä, säihkähtäneenä poistin piipusta 4mm latauksen ja laitoin täyteisen tilalle.Lähdin heti taaksepäin ja samalla kaivoin pillin esille, karjunta kuului laaksosta altani ja rupesin pillillä ilmoittamaan kulustani, lähdin koukkaamaan hieman kohti autoa samalla puhaltaen pilliin, kuljin metsäkoneen jälkeä ja kun tajusin meneväni karhun tuoreen näköisen jälkien perässä menin pois uralta,  en kuullu enää karhusta mitään ja jatkoin ripeästi autolle jonne päästyäni olinkin melkoisen helpottunut.

Seuraavana päivän olinkin pumppuhaulikon kanssa metsässä niin että kolme viimeistä patruuna oli täyteisiä ja pukkipaukkuja 7.4mm kuulilla. Magmun 4mm lyijylatauksia oli 4 lintuja varten, nyt taas metsokarkkoja aivan liian kaukana, koiran hankita on kyllä tässä samoilumetsästyksessä melko tarpeen. En jaksanut enää toista päivää tehdä kahta kierrosta ja lähdin kotia ensimäiseltä kanalinnustukselta taas tyhjin käsin, mutta karhukokemus oli hieno joskin pelottava, vaikka olinkin todellisuudessa turvassa rihlakon ansiosta niin silti se karjunta sai ihmisapinan haluamaan puuhun....

Sorsastusviikko

Kuluneella viikolla tulikin sitten metsästettyä oikein urakalla. Hommat alkoivat vesilintu - ja pienpetoluvalla metsähallituksen mailla sunnuntaina 21.8 jolloin menin samoilumetsälle  rihlakon kanssa,  matkalla metsästysalueella tuli kaksi riistahavaitoa, ensin teeri tollotti keskellä tietä ja sitten kyyhkynen lensi tien yli.
Laitoin auton parkkiin metsätielle lähelle kyyhkysen lentoa ja pystytin viereen rotkoon kyyhkysväijyn

Pistin taas kolme kaavetta muodostelmaan ja menin näreikköön naamioverkon alle pillittämään. 45 minuutin yrittämisen jälkeen keräsin kamppeet reppuun ja lähdin tekemään lenkkiä, lenkin aikana yksi pyy lähti lentoon edestä ja varmistin lähti pois aseesta refleksinomaisesti, en ampunut koska vielä ei ole pyynmetsästysaika.

Kiinnostavin löytö oli ulostekasa, se ei ollut papanaa vaan löysä aaltomainen kasa jonka jättäjä on ollut isokokoinen, epäilen karhua.

Muuten ensimmäinen varsinainen metsästykseni oli laukaukseton 1,9 kilometrin samoilu.
Seuraavana päivänä kiersin pumppuhaulikon kanssa parissa paikassa yhteensä 7,9 km ja kolmantena päivänä 15km (autosiirtymät on mukana). Ei saalista mutta kanalintuja sekä hirvenulosteita tuli matkan varrella vastaan, vesilintuja tahi pienpetoja ei näkynyt kertaakaan, taivaalla lentäviin kyyhkysiin sai sentäs yrittettyä mutta ennakot ovat pielessä eikä saalista tullut

Su-Ma-Ti aikana siis tuli ulkoiltua ja oltua hirvikärpästen syöttinä. Keskiviikkona pidin huilitauon ja torstaina suuntasin uuteen metsähallituksen kohteeseen jossa minulla on kanalintulupa (sisältää kaiken pienriista).

Siitä jatkoa seuraavassa postauksessa.

Kyyhkysväijyssä

Ensimmäinen eräretki tulikin tehtyä lapsien kanssa, halusivat väkinsin mukaan ja niinpä tuloskin oli odotettu, lyhyt pillitys ja sitten laitettin pillit pussiin näkemättä yhtään kyyhkystä, tärkeintä tässä olikin retkeily.

Laitettiin metsäaukealle 3 kaavetta ja verkon taakse mentiin pillittämään.

Houkutuslinnut

Satoi vettä ja arvatenkin linnut pitävät sadetta eivätkä kauheasti lentele.

Eka väijy

Hauska yksityiskohta tässä on se että nyt kävi ensimmäistä kertaa metsällä 5 ja 8 vuotiaat lapsetkin yhdessä isän kanssa....

Ampumatodistus plakkarissa

Nyt on sitten lupa toimia ampujana karhu-,hirvi-,peura- ja metsäkaurisjahdissa. Optiikka tuotti ylimääräistä haastetta kiinnittämisen kanssa eikä kiinnike ole vielä lopullinen mutta sain tänään kenraaliharjoituksessa kaksi sarjaa läpi peräkkäin ja uskalsin mennä sitten  varsinaiseen kokeeseen.

ensimmäinen sarja, sisälle

päivän toinen harjoittelusarja, sisälle.

Kaikenlaista säätöä tuli kyllä, sain kiikarin kaupanpäälle alumiinijalat jotka oli jyrsitty isommiksi, ne alkoivat heittää koeammunnassa ja ihmettelin kovasti mikä on ongelma, kunnes kiikari pomppasi pois, jokainen laukaus oli siirtänyt sitä millin pari....

Siirtymä juuri ennen luiskahtamista pois.

Ensimmäinen kasa oli iso mutta ei vielä huolettanut :

Tässä sarja jossa näkyy tuota siirtymää.....vasemmalle...

Kävin ostamassa weaver kiskopalat ja jalat XXL kaupasta..... ne asensin mutta koro ei sopinutkaan, kiilat eivät olleet sopivat :

Tämän jälkeen käytin laitetta asemestarilla ja hän suositti picatinny-kiskoa, ensiavuksi laitettiin kuitenkin alkuperäiset kiilat ja jyrsityt jalat siten että yksi ruuvi laitettiin rekyylistoppariksi.
Tämä olisi toiminut muuten hyvin mutta jalka alkoi mennä ruuvin yli. Niinpä tämän päivän ammunnoissa oli uusi stoppari, hyvin eksoottisen näköinen viritys :

Kokonaisuuden kruunaa ilmakiväärini siirrettävä bipodi :

MUTTA : 31,7 sekuntia ja neljä laukausta ringin sisään, karhukoe suoritettu ja  voimassa vuoteen 2019 asti.

Ennen metsästyskautta pitää kuitenkin kiikari saadaa sillä picatinny-kiskolla ja noilla hankituilla warne jaloilla pysyvästi kiinni, asemestari huomasi muutenkin että kiväärin tukki kaipaa korjausta...

Optiikka hätiin

Perjantaina kävin taas kokeilemassa, 50 laukausta, 10 sarjaa ja muutama kasa, kasat ihan hyviä mutta yhtään karhukoesarjaa ei nyt sattunut kohdillee, kiikarilla taas 22 hornetilla meni aivan ilman ongelmia, koska patruunat maksaa ja koska ajattelen myös pitkänmatkan ammunnan harjoittamista päätin tilata venäläistä tähtäinoptiikkaa hirvikivääriin, vaikka nuo avotähtäimet ovatkin ihan passeli ei varmuus ollut tarvittava, lisäksi 300m ammuntaan on mukavampi tehdä kiikarilla..

Tilasin Pilad PV 1,2-6x24L kiikaritähtäimen www.veika.fi liikkeestä, sen speksit näyttävät parhailta hirvi / rata kompromissilta.

Pilad PV 1,2-6x24L

Samalla tilasin myös 20 euron jalat, kaikkinensa tilauksen pitäisi maksaa 280 euroa joka on vaatimattomat 1000 euroa vähemmän jos olisin käyttänyt vastaavia  'länsimerkkejä'.

Jännityksellä odotan miten vekotin istuu 308:n päälle....

12 sarjaa lisää, 2 onnistunutta

Tänään onnistuin 2/12 sarjaa saamaan karhurinkiin.

Piekkari on nyt melko hyvin kohdillaan sadalle metrille.

150 laukausta

150 laukausta .308:lla ja tänään ensimmäisen kerran 4 laukauksen sarja meni karhukokeessa hyväksytyn rajan sisään. 

 Harjoittelu  tuottaa tulosta, toki tänään ammuin 6 sarjaa ja niistä yksi oli hyväksytty, virallisen kokeen aikanahan saa 5 yritystä joista jokainen maksaa 20 euroa, joten tällä tasolla ei vielä ilkeä lähteä koettamaan.
Varmuutta on saatava runsaasti lisää, mutta onhan tässä hyvin aikaa ennen syksyä.

75 metriä ja kämmenen kokoiseen kasaan...

Välillä tarkistan että onko kasa kohdillaan helpommin tähdättävään normaalitauluun.

Lupakortitkin saapuivat postissa eikä tarvitse enää noita paperilappuja kantaa matkassa.

Ampumaharjoituksia

Tänään sitten uskalsi radalle uudelleen kun rekyylin hakkaama käsi alkoi olla kivuton. Olin valmistanut pehmusteen t-paidan hihaan eikä tämän päivän ammunnoissa enää rekyyli haitannut.

Valmistaudun syksyn ampumakokeisiin yrittämällä karhukoetta, se on melko vaikeaa avotähtäimellä koska osuma-alueen ympyrää ei näe, joutuu katsomaan jalan ja kuonon suhteessa jyvään...

Ensin kuitenkin varmistin minne lintukiväärin kiikari osoittaa, kello 1 näemmä on kohta, ensimmäinen sarja .22 Hornetilla vei kello 7 kohdille (100 metriä).

En osaa vielä säätää kiikaria, joten kokeilin uuden sarjan kello 1:een (kiikarin säätö varmasti onnistuisi mutta kysyn huomenna myyjältä kumpaan suuntaan pitää naksutella, vanha kiikari)

Seuraavaksi ammuin sitten esimmäiset 4 laukausta 100 metrin päästä karhutauluun (kokeessa 75 m) :

Osumista 2 oli kohdillaan eli vähintään sivuaa ympyrää, karhu olisi varmaankin kaatunut kaikilla laukauksilla....

Seuraavat 4 laukausta menivät samaan tyyliin, mutta nyt yksi meni längistä, selvä virhelaukaus .

Viimeisen sarjan päätin ampua kokeen vaatimalta 75 metrin etäisyydeltä :

Nyt alkoi jo olemaan kasan alkua. Yhä kuitenkin se rekyylikammo meinasi häiritä ja päätin jatkaa myöhemmin sarjoja. Eiköhän se mahdollista ole että saan kaikki 4 laukausta kokeessa tuohon ympyrään kunhan harjoittelen kesällä.

Luvat tarkentuu

Noniin, tuliaseluvat on kunnossa ja metsästyskausilupa tulikin toissijaiseksi merkitsemääni Parkanossa olevaan alueeseen.

Perjantaina kävin ampumassa ensimmäiset kierrokset radalla.

Ampumarata 75 ja 100m ampumapisteet

En ymmärtänyt ottaa ampumaratatarpeita, pelkät taulut, onneksi löytyi jämälautoja joiden reikiin sai oksilla taulut heilumaan.

Ensin 150 laukausta 22.lr, sitten 5 laukausta 22 Hornettia ja 30 hirvikiväärillä, tarkin oli Hornet, ja sillä oli ylivoimaisesti mukavinta ampua, mikä on hyvä koska rihlakko 12/70 + 22 Hornet on pääaseeni vaellusmetsällä.

Merkel B3 12/70  ja .22 Hornet, Zeiss kiikarilla.

Piekkarilla kasa 75 metrin päästä ei ollut kummoinen, liekö patruunassa epätasaisuutta ja tuuli ? Ainakin välillä selvästi kovempia pamausääniä kuului joka viittaisi äänennopeuden ylittämiseen...

Hirvikivääri kaipaa rekyylinpoistoa, nyt on massiivinen mustelma ja kipua... Hirvimetsällä tällä ei ole väliä mutta kohdistuslaukauksissa t paidalla tuntuu tuo 308 rekyyli aika kovasti

Rekyyli kävi niin kovaksi ettei laukaus sujunut lainkaan, ammuin talvisodan hengessä minkä kerkesin jotta se ei tulisi kammoa, turhaan.... kolme laukausta osui tauluun, 110 metrin päästä..
Teinkin tänään itselleni rekyylitoppauksen t-paidan hihaan ja kokeillaan uudelleen ensiviikolla. Sitä ennen pitää opetella laukaus lantin avulla (tähtäimen päällä ).

Kävin myös ampumassa 25 skeet kiekkoa joista ammuin 20 Merkelillä ja 5 pumppuhaulikolla, taisin saada 3-4 kiekkoa rikki yhteensä, se olikin elämäni ensimmäinen kerta  haulikkoa ja kiekkoa joten kaippa sitä voi olla tyytyäväinen että edes pari osui ;-0

Hyvä että on koko kesä aikaa harjoitella työkalujen käyttöä ennen syksyä....

Ensimmäistä retkeä suunnittelemassa

Ensimmäinen eräretkeni kohdistuu näillä näkymin valtion maille keskisuomeen, yritän selvitä tilanteesta varustautumalla armeija - aikojen muistikuvien mukaan.

En aikaisemmin ole metsästänyt, joskus olen kalastanut kesämökkioloissa. Nyt on metsästystutkinto ja riistan-sekä kalastuksenhoitomaksut suoritettuina.

Tällä hetkellä kalastuskalusto on yksi umpikela (mökillä lisää) ja pari viehettä, metsästyskalusto taas on taljajousi, ilman yhtään metsästyskärkeä. Tuliaseluvat on haettu ja ehkä tulossa ennen kesän ampumakokeita.

Tarkoitus on lähteä retkelle kalastamaan ja metsästämään rihlakolla. Hain ja ilmeisti sain  luvan metsästää kanalintuja seuraavan metsästyskauden.

Nyt on kesä aikaa harjoitella ja toivoa lupia, jos kehnosti käy joudun ostamaa taljajouseen metsästyskärjet, jokatapauksessa retki on tarkoitus tehdä heti kun  lupa on voimassa (1.8 lähtien)
Varusteluettelo:

1. Vaatetus :
• Normaalit alusvaatteet
•  Maastopuku m/62
• Saksan armeijan maastokengät 
• Sadeviitta 
• Lippis ja sormikkaat
2. Kuljetus
• Brittiarmeijan ylijäämä reppu
• Taisteluliivit/kalastusliivit
• Maastokelpoinen auto
3. Majoitus
• Kahden hengen halpisteltta
• Rullamuovi alustaksi
• kesämakuupussi
• puhallettava tyyny
4. Ruokahuolto
• Trangia
• Jenkkiarmeijan juomapullo
• sinolia
• tulitikut
• pakki (itäsaksan armeija)
• lusikkahaarukka
5. Ruoka ja juoma
• kuivalihaa ja makkaraa
• hapankaalia ja omenaa
• juustoa
• vettä ja mehutiivistettä
• teepussi ja kahvitiiviste
• suola/maustepurkki
6. Työkalut
• Retkikirves
• Puukko
• Saha 
7. Suunnistus
•  Paperikartta alueesta
•  Kompassi
•  Garmin navikaattori
•  Nokia kamerakännykkä (ei älyluuri, pieni kamera)
8. Kalastus
• umpikela
• viehekotelo
• haavi
• kumisaappaat
9. Metsästys
• Rihlakko (12/70, 22 Hornet)
• Kiikaritähtäin
• Kiikarit
• patruunavyössä patruunat.

Kaikkia tavaroita ne ole vielä hankkinut, saati kantoon laittanut. Ensimmäisen retken tarkoitus on olla yksi yö metsässä. Myöhemmin on tarkoitus että muukin perhe tulisi mukaan vähitellen harrastukseen, mutta ensin harjoittelen yksinään.